Kriisihoito kyseenalaista
Oulussa on keskusteltu kovasti, onko Kaijonharjussa sattunutta murhenäytelmää syytä käsitellä kaikissa Oulun kouluissa. Tuntuu kyllä oudolta, että asiaa puidaan sellaisten lasten ja nuorten kanssa, joita asia ei mitenkään ole koskettanut. Kun ihmistä tai hänen läheistään koskettaa tragedia, on jokaisella oma keinonsa selviytyä eteenpäin. Joku voi saada helpotusta kriisiavun kautta, monet taas selviävät läheistensä avulla. Ne, joita tragediat eivät suoraan kosketa, järkyttyvät, mutta jatkavat normaalia arjen elämistä, onneksi. Jos kaikkia kauheuksia olisi puitava jatkuvasti asiantuntijoiden kanssa, kävisi elämä sietämättömän raskaaksi. Miksi siis lasten ja nuorten tarvitsee väkisin miettiä, mitä tuntoja Kaijonharjun kauheudet heissä herättävät?
Kriisiavun antamisesta on tullut lähes muoti-ilmiö, mikä on kyseenalaista. Suurin osa kovia kokeneista ei tarvitse kriisiterapiaa, vaan he toipuvat järkytyksestä itsekseen, kirjoittavat Richard J. McNally, Richard A. Bryant ja Anke Ehlers
Psychological Science in the Public Interest -lehdessä. "Jälkipuinti ryhmissä voi olla jopa vaarallista ja tapahtuneen välitön pöyhiminen pahimmillaan lujittaa traumaa", Richard J. McNally sanoo Science-lehdessä. Tällaisiin tutkimuksiin nojaten perheellä pitää olla oikeus valita, annetaanko lapselle kriisiapua vai ei. Kodin kuuluu olla paikka, jossa lapsi kokee turvaa ja saa vastaukset kysymyksiinsä. Ympäri maailmaa tapahtuu pahoja asioita eikä niiltä voi lastenkaan silmiä sulkea, mutta jos koti on turvallinen ja vanhemmat rakastavat, voi lapsi elää tasapainoisesti ympäröivistä kauheuksista huolimatta.
Annettakoon kriisiapua sitä haluaville, väkisin sitä ei saa tuputtaa, varsinkaan herkässä iässä oleville lapsille. Tärkeämpää olisikin miettiä, mistä jatkuva pahoinvoinnin lisääntyminen, mielenterveysongelmat ja ihmisten uupuminen johtuu ja mitä sille voisi tehdä. Elämme kilpailuyhteiskunnassa, jossa arjen arvostus on kadonnut. Kuitenkin yhteiskunnan tärkein yksikkö on perhe ja siihen kuuluvat läheiset ihmiset. Vanhemmilla pitää olla halu huolehtia niin lapsistaan kuin toisistaan, tarpeen vaatiessa on sitten löydyttävä ammatti-ihmisiä tukemaan vaikeuksissa.
Sirpa
sirpa.ahola.laurila[at]gmail.com |
|
