Pienet uudistukset eivät poista asumistuen saajien riippuvuutta toimeentulotuesta

(2.9.2008 Kela tiedottaa)  Toimeentulotuella paikataan yleisesti ensisijaisten tukien, kuten asumistuen, pienuudesta johtuvia aukkoja, vaikka se on tarkoitettu viimesijaiseksi tueksi. Uudet laskelmat osoittavat, että nämä ongelmat eivät poistu sosiaaliturvan hienosäädöllä.

Selvityksessä on tutkittu asumistuen saajien riippuvuutta toimeentulotuesta sekä keinoja tämän riippuvuuden vähentämiseksi. Asiaa on tutkittu mikrosimulointimenetelmän avulla: Kelan rekisteriaineistoa hyödyntäen on asumistuen saajille simuloitu toimeentulotuki.

Aineistosta selviää, että valtaosalla asumistuen saajista on ainakin laskennallisesti oikeus toimeentulotukeen. Koko aineistossa toimeentulotukeen oikeutettujen osuus on 64 prosenttia ja suppeammassa aineistossa, jossa ei ole mukana lapsiperheitä, osuus on 79 prosenttia.

Tutkimuksessa on myös laskettu, miten erilaiset sosiaaliturvauudistukset muuttaisivat tilannetta. Viiden euron korotus päivässä työttömien peruspäivärahaan ei muuttaisi työttömän päivätuloa juurikaan. Kymmenen euron korotuksella on selkeämpiä vaikutuksia, mutta sekin jättäisi edelleen 41 prosenttia asumistuen saajista toimeentulotuen varaan. Yksinäisille ja yksinhuoltajille kymmenen euron korotus merkitsisi toimeentulotuen tarpeen poistumista.

Sosiaalipoliittisen keskustelun yksi keskeinen aihe on 1990-luvulta lähtien ollut sosiaaliturva- ja verojärjestelmän kannustavuuden arviointi. Yksi kannustavuuden mittari on niin sanotun kynnyspalkan määritteleminen. Se on palkka, joka antaa yhtä suuren käytettävissä olevan tulon kuin henkilön työttömänä saamat tulonsiirrot.

Kannustinlaskelmien perusteella asumistukea sekä peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea saavien, yksinäisten tai yksinhuoltajien keskimääräinen kynnyspalkka on 887 euroa kuukaudessa. Palkka on varsin pieni ja se alittaa tuntuvasti työehtosopimusten kokoaikatyölle määrittelemät vähimmäispalkat.

Kynnyspalkan ohella kannustavuutta voidaan arvioida työllistymisveroasteen avulla. Se kuvaa tulonsiirtojärjestelmän vaikutusta käytettävissä oleviin tuloihin henkilön siirtyessä työttömästä kokoaikatyölliseksi. Laskelmissa työllistymisveroaste on suunnilleen yhtä suuri (64 %) kuin työttömillä keskimäärin, jos lähtökohdaksi otetaan esimerkiksi 2/3 keskimääräisestä palkasta.

Voidaan siis sanoa, että kohtuupalkkaisen tai jopa melko pienipalkkaisenkin kokoaikatyön pitäisi olla keskimäärin kannattavaa. Keskiarvolukujen takana on kuitenkin vaihtelua, ja joissakin tapauksissa työllistymisveroaste voi olla suurikin.

Selvityksessä on tehty useita kannustinlaskelmia, joiden avulla voidaan arvioida kannustavuutta ennen erilaisia uudistuksia ja niiden jälkeen. Kelan selvitys on tehty tukemaan SATA-komitean työtä.